Joulu

Jouluaattona tapahtui ihme. Meillä satoi lunta.
Eihän sitä paljoa tullut ja aamulla se oli jo sulanut
pois mutta minä sain valkoisen joulun.
Koko syksyn olen puhunut kuinka joulu ei
tunnu joululta ilman lunta.

Aattoiltana meillä seurattiin missä joulupukki
menee. Siinä vaiheessa tuli lapsilla kiire nukkumaan
kun nähtiin että pukki on jo Usan itärannikolla.
Olipa muuten helpoin ilta nukkumaanmenon
suhteen lasten kanssa. ei yhtään tappelua ja
molemmat nukahti alle 5 minuutissa.

Mies antoi mulle yhden lahjan aatona.
Sen vuoksi kun Suomessa joulua jo oli
vietetty. Oli kyllä ihana lahja. Joulupäivänä
sain sitten lisää lahjoja, olin ollut ilmeisesti
kilttinä kun kuusen alta löytyi kengät ja
vaatteita ja joulusukka oli täynnä kosmetiikkaa <3

Joulupäivänä herättiin aikaisin ja voi kun oli lapset innoissaan, lahjat aukaistiin ja meni ehkä noin tunti
ja esikoinen oksensi. Siitä se sitten lähti, minä olin ainut meidän perheessä joka ei vatsatautia saanut. Meidän joulupäivän suunnitelmat meni uusiksi. Tarkoitus oli mennä miehen tädin luo joulupäivälliselle mutta eihän me voitu sinne mennä muita tartuttamaan. Jäätiin sitten kotiin ja tilattiin ruokaa kiinalaisesta ravintolasta. Erilainen joulu. Oltiin tapaninpäiväkin kotona, vaikka täällä se ei pyhä olekaan.

Sandy Hook

En tiedä mistä aloittaa...en ajatellut tästä kirjoittaa mutta totta puhuen ei paljon muutakaan kirjoitettavaa mieleen tule. En usko että on tarpeen kertoa tapahtumista mitään, eiköhän ole perjantain tapahtumat kaikilla ollut mielessä. En vaan voi ymmärtää, en siis millään että miten tällaista voi tapahtua. Luin uutisia jotka joka päivityksellä pahenivat ja malttamattomana odotin että kello on 15.50 jotta saan oman koululaiseni bussilta haettua. Omille lapsille en tapahtumasta kertonut, monet kouluikäisten vanhemmat kertoivat mutta itse koin että 5 vuotias on liian nuori enkä uskonut että hän koulussa siitä muilta lapsilta kuulee. eikä ainakaan vielä ole asiasta puhunut. Uskon että jo vuotta vanhemman lapsen kohdalla tilanne olisi eri. Koulupiiriltä tuli asiasta sähköpostia, he jättivät asian vanhemmille päätettäväksi joten opettajat eivät ole tapahtumia tuoneet ilmi. Myöskin koulujen turvallisuudesta ja harjoituksista muistutettiin. Kauhea ajatella että meidänkin lapsen koulussa on harjoitukset aseellisen tunkeutujan varalle. Lapsille opetetaan mihin mennä piiloon ja olla hiljaa. vielä kauheampaa on ajatella että tämä oikeasti juuri tapahtui. ja näiden harjoitusten vuoksi useita pieniä lapsia hengissä selvityikin. 

Amerikkalainen ostaa taloa

Yksi mun suosikeista telkkarissa on talo/sisustus ohjelmat. House hunters, Property Virgins, Income Property, Property Brothers etc. HGTV<3

Tykkään haaveilla omasta tulevasta talosta ja on myös hauska seurata kuinka muut ihmiset etsivät sitä omaansa ja minkälaisia vaatimuksia heillä on. Tässä tulee esille hyvin erot mihin suomalainen ja amerikkalainen on tottunut. Täällä taloissa on master bedroom. Kaikista isoin makuuhuone jossa on oma vessa, usein myös niin paljon tilaa että sinne mahtuu sohva tai muu istuma alue. Ja ilman muuta tämä on siis vanhempien makuuhuone. Ei tulisi kuuloonkaan että lapsille olisi talon isoin makkari. Suomessa, ainakin minun perheessä minun vanhemmilla oli pienin makuuhuone, eihän heillä siellä ollut kuin sänky ja lipasto, ei leluja tai koulupöytää. 

Jotkut näistä taloa etsivistä ovat ihan kauhuissaan jos vanhempien makkarissa ei ole omaa kylpyhuonetta. He eivät voi käsittää miten vanhemmat voisivat käyttää samaa kylppäriä kuin lapset. Tai vieraat! huh! Minulle tämäkin on ihan vieras ajatus, sillä minun lapsuuden kodissa on yksi kylppäri ja yksi pikkuvessa. eli siis 1,5 bath, kuten täällä ilmoitettaisiin. koko perhe ja vieraat käyttävät ihan sulassa sovussa samaa kylppäriä. 

Sen lisäksi että kylppäreitä täytyy olla monta, double vanity, his and her sinks, 2 lavuaaria on lähes sääntö. Muistan yhden naisen jossain talon ohjemassa kun hän oli ihan kauhuissaan kun vanhempien makkarissa oli vain yksi lavuaari. Onko tämä nykyään yleistä Suomessa? Itse en muista koskaan nähneeni vastaavaa Suomessa. 

Lisäksi taloissa on formal dining room ja formal living room. 

Useat kodit missä minä olen käynyt, nämä huoneet ovat käytössä hyvin vähän. Ruokailuhuone lähinnä juhlapyhinä, olohuone...en tiedä koska. Kauniitahan ne ovat ja ehdottomasti ruokailuhuoneen itsekin haluan mutta olen usein miettinyt mitä olohuoneelle tekisin. Taloista löytyy myös family room mikä on se käytössä oleva olohuone. 

Tietty Suomessa rakennuskustannukset ovat suuremmat ja siksikin varmasti talot ovat pienempiä eikä turhia neliötä haluta lisäämään kustannuksia. 

Vielä yksi asia mikä minua jaksaa yllättää. Talojen hinnat. Näitä ohjelmia katsoessa on tullut hyvin esille miten eri hintataso täällä on osavaltiosta riippuen. Pohjoisessa on huomattavasti kalliimpaa kuin etelässä.  Tässä yksi esimerkki.

Nämä talot on molemmat melko samankokoisen miljoonakaupungin lähiöstä. Ensimmäinen Texasista, toinen Pennsylvaniasta ihan tästä meidän naapuristosta. 

Tämä talo on 4 makuuhuonetta, 2 kylpyhuonetta. hinta $199,000

Tämä taas 3 makuuhuonetta, 1 kylpyhuone. Hinta $209,000

Joulukuusi

Viime viikonloppuna meille tuli joulukuusi. Tai siis joulupuu pitäisi kai sanoa kun kyseessä ei ole kuusi vaan Palsamipihta. Tytöt hyppivät innoissaan kun mies kantoi kuusen, siis puun sisään, koira haisteli siihen malliin että tulikos hälle sisävessa ja kun koristelemisen aika oli niin johan oli joulutunnelmissa myös tämä mamma. Vaikka lunta ei olekaan. Mietin valojen kohdalla pitkään haluanko kirkkaat vai värilliset. kirkkaat on hienommat mutta värillisistä tuli niin lapsuuden joulut mieleen että halusin lopulta ne. Ihastelin sitten violetteja ja mustavalkoisiakin koristeita mutta mielestäni ne eivät ole joulun värejä. Miehelle kyllä jo nauroin että ehkä ensi jouluun mennessä olen ajatusta sen verran sulatellut ettei tunnu vääriltä väreiltä. Mutta on tässä ollut jo ajatuksissa josko meidän makkariin pienen valkoisen kuusen hommais johon musta-valkoiset koristeet...oispa ihana :)

ps. en minä osaa sanoa joulupuu. 30 vuotta on puhuttu kuusesta niin puhun kyllä vieläkin. Vaikka ei teetä ollenkaan vaikeuksia sanoa ChristmasTREE, LOL :)

My favorite songs at the moment

Bruno Mars - Just the way you are

Train - Hey, Soul Sister

Maroon 5 - Wake Up Call

Maroon 5 - Payphone ft. Wiz Khalifa

Nicki Minaj - Super Bass

Bruno Mars - The Lazy Song

Trey Songz - Bottoms Up ft. Nicki Minaj

Carly Rae Jepsen - Call Me Maybe

Taio Cruz - Dynamite

Usher - OMG ft. Will.I.Am

Justin bieber - Beauty And A Beat ft. Nicki Minaj

Travie McCoy - Billionaire ft. Bruno Mars

Näistä biiseistä mulla tulee hyvä fiilis ja ne onkin useimmiten soittolistalla.

Terveysvakuutus

Tuli tässä kuopuksen sairastaessa mieleen että voisin hieman kirjoittaa paikallisesta terveydenhuollosta. Ei meillä ollut onneksi kuin kuumetta ja pientä vatsatautia, jotka toivottavasti on nyt ohi (koputtaa puuta). 

Täällähän siis tarvitaan terveysvakuutus, joita on todella monenlaisia. Ilman vakuutustakin hoitoa saa, ketään ei kuolemaan jätetä mutta kalliiksi se tulee. Tunnen ihmisiä joilla on luottotiedot menneet monien kymmenien tuhansien sairaalamaksujen vuoksi. Meillä on vakuutus miehen työpaikan kautta. Sitä kautta saamme alennuksen vakuutusmaksuihin eikä meiltä edes vaadittu terveystarkastusta vaan automaattisesti kaikki hyväksytään. Täällähän on paljon juttua pre-existing conditions, mitä tää nyt suomeksi onkaan, esim yksi minun työkaveri ei syövän vuoksi vakuutusta helposti saa. Vaikka me saadaankin vakuutusmaksuihin alennus, niin silti maksamme kuukaudessa useamman satasen. Summa tuntuu todella kalliilta Suomessa kasvaneena ja tulevaisuuden haaveissa onkin löytää työpaikka, joko mies tai minä, joka tarjoaa paremman hinnan. Jos minun haaveet toteutuu ja pääsen sairaalan töihin niin sieltä kautta tämä onnistunee. 

Se mitä vakuutus korvaa vaihtelee hirmuisesti. Kuinka monta kertaa olenkaan soittanut vaukuutusyhtiöön tarkistaakseni tiettyjä asioita. Meillä ennaltaehkäisevä hoito, eli iänmukaiset lääkärintarkastukset ja rokotukset ovat meille ilmaiset eli vakuutus korvaa ne kokonaan. Mikäli joudumme käymään lääkärissä sairauden vuoksi, silloin on 15 dollarin omavastuu. Ensiapuun mennessä maksu on muistaakseni $125, hammaslääkärin puolivuotistarkastus puhdistuksineen on $5. Silmälääkärin tarkastus on $50. Ne mitä vakuutus ei korvaa, niihin on yleensä kuitenkin vakuutusfirman puolesta neuvoteltu alennettu hinta ja meillä on maksukatto joten pahimmassakaan tapauksessa laskuja ei silti tulisi kymmeniä tuhansia. 

Meidän vakuutus vaatii että meillä on ennalta päätetty PCP, primary care provider. Lapsilla se on lastenlääkäri ja mieheni ja minä käymme perheklinikalla. Hammaslääkäri on kaikilla sama. Meidän vakuutus on täällä päin todella yleinen joten useimmat paikat hyväksyvät sen. Olen ollut meidän lääkäreihin tyytyväinen enkä koe tarvetta vaihtaa. Vakuutusyhtiö tarjoaa myös 24 h auki olevan sairaanhoitaja puhelinlinjan. Mihin aikaan tahansa voin siis sinne soittaa ja kysyä terveydenhoitoon liittyviä kysymyksiä. Reseptilääkkeistä saa myös alennuksen vakuutuksen kautta. Tietääkseni antibiootit ym on todella halpoja. Minun ehkäisypillerit vakuutuksen kautta olis reilu $70, mutta onnekseni sain gynekologiltani jonkin lääkefirman alennuksen ja sillä maksan $30. Obaman terveydenhuolto uudistuksen myötä ehkäisy tulee täysin vakuutuksen korvattavaksi ja minulle se tulee voimaan maaliskuussa. 

Kyllä se välillä harmittaa maksaa kalliita vakuutusmaksuja mutta toisaalta kyllä etenkin lasten kanssa en ikinä ilman vakuutusta haluaisi elää. 

Movies and TV

Tiedättekö mitä mulla on aina välillä ikävä? Videovuokraamoa. lähinnä makuunia kun sieltä saa karkkia. Täällähän ei hyviä karkkeja ole joten minä nykyään harvemmin karkkia syön. (paitsi nyt on kyllä vieressä halloweenistä jääneitä vaahtokarkkeja, heh) mutta siis videovuokraamot on täällä nykyään hyvin harvinaisia. kaikki meidän lähistöllä olleet on menneet kiinni viime vuosien aikana. Redbox, Netflix ym vieneet asiakkaat. Joskus ois vaan kiva mennä videovuokraamoon ja katsella leffoja miettiä minkä haluis nähdä. mutta ei, kaikki on niin kätevää nykyaikana ettei leffan vuokratakseen tarvi kotisohvalta poistua. Enkä sano ettenkö tästäkin tavasta tykkää, onhan siinä puolensa.

Meillä on melko laaja kanavapaketti johon kuuluu mm HBO, Showtime, Starz ja monta muuta sataa kanavaa. Joten jo telkkarista löytyy hyvin katsottavaa. Lisäksi kaapelipaketissa on On Demand palvelu josta ilmaisten sarjojen ja leffojen lisäksi voi vuokrata leffoja. Sieltä me monesti uutuusleffoja katsotaankin.

 

Toinen mistä voi leffoja vuokrata on PlayStation Store. 

Meillä on myös Netflix josta etenkin lapset tykkää. 

Meillä oli Suomessa asuessa iso dvd kokoelma, nykyään suosimme bluray leffoja ja läheskään yhtä

usein ei tule leffoja enää ostettua. 

Valinnanvaraa siis on. Mutta ois se silti kiva että se lähi Hollywood Video olis vielä auki. Redboxia en ole koskaan käyttänyt vaikka halpa se olis ja ruokakaupan aulasta löytyy mutta ei se yhtään sama kuin siellä hyllyjen välissä selailla leffoja. Mieluummin sitten istun sohvalla ja kaukosäätimellä vuokraan :)

Ja hulluinta tässä on että siltikin on hetkiä ettei löydä mitään katsottavaa. tähän semmonen silmiä pyörittelevä hymiö!

Nails

Edellisen postauksen intohimo kysymyksestä tuli mieleen että myöskin kynnet taitaa olla intohimoni. Tykkään itse laittaa kynsiäni ja harvemin käynkään ammattilaisella laittamassa. Jälki ei tosin aina taida olla ammattilaisen veroista mutta harjoitus tekee mestarin , eikö?  Viime aikainen innostukseni on nail art pen. Tykkään selailla kynsiä pinterestistä uusia ideoita etsien. Huomaan muuten jos en ole juonut tarpeeksi vettä viime aikoina että kynteni ovat huonommassa kunnossa, kuten myös ihoni kuivempi. Välillä täytyy muistuttaa itseäni että juon tarpeeksi.

Tässä on viime aikaisia kynsiäni, vihreä on paikallisen jenkkifutis joukkueen väri joten pitihän sitä kannattaa kynsissä asti :)

esikoisen kiitospäiväkynnet. Valkoiset sydämet on tehty kynsilakkakynällä

tässä tämä mainitsemani nail art pen by Sally Hansen

kynsilakkakokoelmani

Perustarvikkeet

Tässä tämän illan tulos.

My favorites...

Jenni heitti mukavalla haasteella ja tässäpä tulee:

Lempinumero: 9, en tiedä miksi, en ole sen avulla koskaan mitään voittanut eikä se muutenkaan ole onnea erikoisemmin tuottanut mutta silti jos numero pitää valita niin 9 se on :)

Alkoholiton suosikkijuoma: Starbucksin Mocha Frappucino, nam

Lempieläin: koira, tässä meidän perheen kuopus

Facebook vai Twitter: Facebook, sen avulla on helppo pitää yhteyttä Suomeen. twitteriä en ole koskaan tottunut käyttämään.

Intohimoni: Täytyy myöntää että shoppailu on kyllä yksi intohimoistani, Voisin sanoa että pieni shopaholic asuu täällä. tykkään ostaa tietysti itselleni vaatteita, kenkiä ym mutta lähes kaikkea muutakin. Lapsille vaatteita, sisustustavaraa ja jopa ruokakaupassa shoppailusta nautin. Tätä harrastusta tosin hidastaa raha, en sentään niin pahasti ole addiktoitunut että vuokrarahoja ostarille tuhlaisin :)

Suosikkiviikonpäiväni: Sunnuntai. Se on ainut päivä jolloin minulla ja miehelläni on vapaa päivä yhtäaikaa.

Suosikkikukka: Minä en ole kukka ihminen sitten ollenkaan. onnistun hyvin helposti tappamaan kaikki kasvit. haaveena on yllä vähän opetella viimeistään sitten kun oma talo ja oma piha on. Ruusu on kyllä yksi suosikeistani ollut aina. ja Liljat on kauniita.

Haaste tuli jakaa 5 blogille ja mie jatkankin haastetta näille seuraamilleni blogeille: Inkku Kanadasta, Sara Kaliforniasta, Sissi Alankomaista, Finn for Life Saksasta ja Pabe myöskin Kaliforniasta.

Toothfairy & Santa

Meillä esikoisella lähti menneenä kesänä ensimmäinen, ja toinenkin, hammas. Hammaskeiju oli odotettu vieras ja kovasti mietitytti onkohan keiju tyttö vai poika? Voi sitä lapsen riemua aamulla kun rahat ja kirjeen löysi ja kuiskas sitten vielä minulle että "äiti, hammaskeiju on tyttö"

Tänään tämä kirje löytyi pitkästä aikaa yhden kirjan välistä ja niin taas muisteltiin kuinka hammaskeiju on tyttö ja äitiä pyydettiin lukemaan kirje uudestaan. 

Tänään puhuttiin joulusta, lapset kyseli miksi joillakin on jo jouluvaloja vaikka äitin mukaan jouluun on vielä pitkä aika. Niin, tämä äiti ei ole vielä myöntänyt lapsille että joulu on tulossa. Meillä nimittäin ollaan siinä iässä että joka päivä useita kertoja kysytään että joko? joko on joulu? joten nyt ei vielä tarvi päiviä laskea kun siihen on mukamas vielä niin pitkä aika. Kyllä kai se riittää että joulukuun lasketaan päiviä. Saa nähdä säilyykö tänä vuonna kalentereissa suklaat aattoon asti. viime vuonna ei säilynyt. pikkusisko kävi vähän suklaavarkaissa molempien kalenterilla. Esikoinen mietti jo mitä kirjoittaa lahjatoiveiksi joulupukille. Joulu on kyllä ihanaa aikaa etenkin nyt kun on omia lapsia. Heidän iloa on ihana katsoa <3 Vähän kyllä toivoisin että olis Suomenkin sukulaiset täällä.

Elf on the shelf on täällä suosittu juttu lapsiperheissä. Tämä tonttu ilmestyy ennen joulua ja joka yö vaihtaa paikkaa. Tänä vuonna hän ilmestyy meille ensimmäistä kertaa :) Hän sitten raportoi joulupukille onko lapset olleet kiltteinä.



Kuinkakohan pitkään meillä joulupukkiin ja hammaskeijuun uskotaan. Vielä ainakin ihan täysillä. Nyt kun esikoinen on koulussa niin vähän jännittää koska asian oikea laita selviää. ja eiköhän se kuopus sen  siinä samalla kuule.


p.s. minä en muuten ole Amerikkalaisten kanssa ihan samaa mieltä tässä joulupukki asiassa. Ainoa oikea Joulupukkihan on Suomesta. Napapiiriltä. Minun kotikodin naapurista. Niin kerta!  :)

Kindergarten

Meillä 5v. esikoinen on siis koulussa, täällä ensimmäinen vuosi on kindergarten. Olen miettinyt et oisko se jotain välillä suomen eskari ja eka luokka. Kertokaa ihmeessä te joilla suomesta kokemusta on. Meidän koulupiirissä kindergarten on puolipäiväinen, meidän naapurustolla se on iltapäivästä. Luokalla on 22 oppilasta. Meillä oli viime viikolla opettajan kanssa tapaaminen ja hienoa kehitystä on meidän tytössä näkynyt. Neiti on hiljainen ja keskittyy todella hyvin annettuihin tehtäviin. Opettaja sanoi että ainoa asia mitä hän suosittelee lisäämään on puhuminen. Mutta hän tietää että tyttö on kaksikielinen niin mietti että voihan olla että on tilanteita missä lapsi ei ole varma miten vastata oikealla kielellä.

Koulussa harjoitellaan kirjaimia ja numeroita, laskemista, viime aikoina tyttö on kovasti riimitellyt. Kerran viikossa vierailevat koulun kirjastossa josta saavat kirjan lainaan, kerran viikossa on liikuntaa, kerran viikossa taidetta ja musiikkia. Pari kertaa on jo tehty "book report" olin hetken ihmeissäni opettajan siitä mainitessa...eihän monikaan osaa edes lukea saati kirjoittaa...no kyseessä on yhden sivun tehtävä johon kirjoitetaan kirjan ja kirjailijan nimi, ja sitten piirretään kuva tarinasta.

Tämä kansio kulkee koulurepussa aina mukana. Siinä tulee kotiin tuleva posti/läksyt ja siinä voin minä toimittaa koululle tarvittaessa viestiä. 

Tässä on joitain esimerkkejä kotitehtävistä, S ja C menee vielä sekaisin :)

Kerran viikossa on myös kid writing. Silloin on vanhempia vapaaehtoisina apuna. Lapset kirjoittaa mitä äänteitä kuulevat opettajan lukiessa ja yllättävän hyvin sieltä alkaa sanoja muodostua. 

Oma nimi kirjoitetaan joka paperiin tekstaten ja ei mennyt kauaa kun sen oppi, meillä osas neiti kirjoittaa lempinimensä isoilla kirjaimilla ennen koulun alkua.

Tässä on yhden viikon teema. Jännä huomata että täällä ei opetalla kirjaimia aakkosjärjestyksessä, siis tietty aakkoset opetellaan luettelemaan aakkosjärjestyksessä mutta yksityiskohtaisempaa keskittymistä tiettyihin kirjaimiin tehdään mulle tuntemattomassa järjestyksessä. Tässä esim on nyt opetuksessa kirjaimet A C ja P. Ja joka viikko on pari sanaa, nyt I ja like joita sitten opetellaan käyttämään lauseissa.

Viestit koululta toimii todella hyvin. Nyt kun oli myrskyn vuoksi koulu kiinni niin sen lisäksi että se oli koulun nettisivuilla niin tuli myös sähköposti ja vielä puhelimitse ääniviesti. 

Kouluun mennessä piti olla rokotukset ajantasalla. Täällä on rokotuksia paljon enemmän kuin suomessa rokotusohjelmassa joten meillä oli siinä hieman kiinniotettavaa mutta saatiin kaikki ajoissa kuntoon. Myös hammaslääkärin tarkastus vaadittiin.

Ihana on huomata että lapsi on saanut koulusta tuttuja, kaverisynttäreillä on käyty, koulukavereita näkyy ulkona ja mun työpaikallakin lapsiparkissa välillä kuuluu huikkaus lähtiessä "see you on the bus!" Niin ne lapset kasvaa. Minusta on vieläkin ihan hurjaa ajatella että meillä on koululainen. 

Lasten turvallisuus

Lasten turvallisuus ei ole täällä läheskään samaa luokkaa kuin Suomessa. Tai ainakaan kun vertaa omaan kotikaupunkiini. Jatkuvasti luen Suomalaisten keskusteluja siitä minkä ikäiset lapset leikkivät yksin tai kaveriporukassa (ilman vanhempia) pihalla tai tulevat koulusta kotiin ja ovat yksin parikin tuntia kunnes vanhemmat pääsevät töistä. Tänään luin facebookista kuinka yhden kaverin ekaluokkalainen kävi kaupasta hakemassa äidilleen yhden tuotteen. kauppa on lähellä ja tutulla alueella ja suomessa tämä on kai tavallista mutta mulla hyppäs sydän kurkkuun kauhistuksesta. On näköjään paikalliset tavat tässäkin asiassa tulleet omikseni. Täällä ei voisi kuvitellakaan että pieniä lapsia oli yksin missään. leikkipuistoissa on isommillakin koululaisilla vanhemmat mukana, kaupoissa ei lapsia näy yksin ja koulujen iltapäiväkerhot ovat tarjolla koko ala-asteen ajan. 

Tämä kortti tuli koulukuvien mukana. Koulumme on mukana Smile Safe Kids järjestön ja kuvausfirman yhteistyössä ja kaikille lapsille tulee mukana lompakkoon mahtuva kortti jossa on lapsen kuva, nimi ja ohjeet mitä tehdä jos lapsi katoaa. Amber Alert on paikallinen järjestelmä jota käytetään kidnappaus tapauksissa ja harmittavan usein niitä täällä päin näkee. 

Seksuaalirikoksista tuomitut ovat velvollisia ylläpitämään osoitetietojaan julkisina. Täällä on usea nettisivu mihin voit syöttää osoitteesi ja tuloksena näet kartan jossa näkyy missä osoitteessa kyseiset ihmiset asuvat. Siinä näkyy myös kuva ja tiedot rikoksesta. Monet käyttävät näitä palveluja muuttaessaan. Enpä minäkään haluaisi sellaista ihmistä naapurikseni jos sen voi noin helpolla välttää. 

Ja ei, me emme asu mitenkään pahamaineisella alueella, ei ison kaupungin keskustassa vaan ihan tavallisessa suurkaupungin lähiössä. 

Sää

Mietin taas eilen kuinka sitä on näköjään tottunut paikallisiin lämpötiloihin. Illalla oli +5 astetta ja se tuntui niiiin kylmältä. Toppatakki oli päällä enkä siis ollut edes ulkona kuin 2 minuuttia kun töistä kotiin kävelin. Kauhuissani mietin miten koskaan olen selvinnyt Rovaniemen pakkasista. Muistelen että talvisin alle 10 asteen pakkanen ei tuntunut edes kylmältä. Täällä ihmiset on ihan kauhuissaan kun kerron Suomen talvesta. Ei niitä 30 asteen pakkasia osaa edes kuvitella jos ei ole niitä kokenut. En tiedä uskallanko ikinä mennä Suomeen enää talvella. Eilen mietin jo tosissani muuttoa johonkin etelään. 

Nyt onnekseni sunnuntai ja maanantai näyttää taas ihan kivalta. 

Halloween

Halloweeniä juhlittiin keskiviikkona. Tai eilen. Tai tänään. Tai ensi viikolla. Sandy vähän siis muutti suunnitelmia näillä seuduilla ja monet kaupungit siirsivät halloweenin juhlintaa. Ihan ymmärrettävää sähkökatkosten ja kaatuneiden puiden takia, saati sitten tulvien ja tuhoutuneiden kotien vuoksi.

Kuten jo aiemmin kirjoitin meillä onneksemme tuhoja ei tullut, joten meiltä lähti keskiviikko iltana Merida ja Cupcake karkki vai keppos kierrokselle. Ulos mennessä tuohon vielä lisättiin villapaitaa ja housuja ym lämmintä. Anoppikin ihaili suomalaista kerrospukeutumista. :)

Aftermath of Sandy in my neighborhood

Myrsky on meillä ohi. Maanantaina iltaa kohti sade ja tuuli yltyi. Mun työpaikka(kuntosali) ja luultavasti muutkin kaupat ym. suljettiin iltapäivästä. Me oltiin perheeni kesken kotona, päivittelin tietoja facebookiin ja uutisia seurattiin tiiviisti. Meillä on olohuoneen ikkunan edessä puu jonka pelkäsin tulevan ikkunasta läpi mutta me olimme onnekkaita. Meidän pihalla ei ole kaatuneita puita ja meillä säilyi sähköt myrskyn läpi. 

Yhdellä ystäväperheelle sähköt meni poikki jo maanantai iltapäivästä, tuuli riepotteli heidän kattoa ja tänään he ovat vieläkin ilman sähköä. Mun työpaikalla eilen tuli moni ihminen suihkuun kun heidän kodeissaan oli vieläkin sähköt poikki. Pomon pihalla oli liikkunut varkaita katsomassa onko pimeässä talossa ketään kotona. Koulut on suljettuna kolmatta päivää. Paljon teitä on suljettu kaatuneiden puiden vuoksi. Paikallinen sähköfirma ilmotti tämän olleen pahin myrsky ikinä. 

Mahtavaa yhteisöllisyyttä täällä tuntee. Yksi paikallinen ravintola ilmotti eilen että jokainen ilman sähköjä on tervetullut heille syömään ilmaiseksi. Ja tänään he järjestävät lapsille halloween juhlat. 

Tuhot ovat muualla, esim New Jerseyn rannikolla ja Nykissä todellat pahat. Niistä on varmaan jokainen lukenut uutisista. Todella surullista on katsoa kuvia tuhoutuneista, hiekkaa ja vettä täynnä olevista kodeista. 

kuvat: Lansdale Patch

Hurrikaani Sandy

Hurrikaani Sandy aiheuttaa pientä paniikkia täällä, kaupoissa on hyllyt tyhjinä, käteistä ei joistain automaateista enää ole tänään saanut ja helposti tulvivilta alueilta on ihmisiä kehoitettu evakkoon. Me ei olla juurikaan varauduttu, en tiedä olisko paremmin pitänyt, toivottavasti ei. Useimmiten täällä meillä myrskyt ei ole niin pahoja kuin on varoitettu ja toivon ettei ole tälläkään kertaa.

Back to school

Nyt olen taas askeleen edelle koulun suhteen. Tasotesteissä on käyty, kurssit valittu ja huomenna alkaa rekisteröinti. vielä kun apurahat/lainat varmistuu niin tammikuussa aloitan opiskelut. Olen todella innoissani ja motivaatio on korkealla. Tätä fiilistä en ole kokenut useaan vuoteen. Kevään kursseista suurin osa on netissä, helpompi niin ettei tarvi kallista lastenhoitoa maksaa. Myöhemmin ei nettikurssit onnistu kun mennään lähemmäs oman alan opintoja. Mutta jos siis kaikki menee suunnitelmien mukaan niin parin vuoden päästä mun ammatti on Cardiovascular Technologist specialized in cardiac ultrasound. 

Unelmana olisi että pääsisin työskentelemään sairaalassa lasten parissa.

Entinen ammattini on tanssija, sen koulun olen siis käynyt suomessa. Tiesin jo ennen valmistumistani etten halua siitä työtäni. Etenkin lasten saannin jälkeen haluan ns "turvallisemman" työn, työn missä ei tarvitse jatkuvasti käydä pääsykokeissa ja olla aina ilman varmuutta kauan töitä riittää. jatkuvaa matkustelua. moni sillä alalla päätyy opettamaan mutta sitä minä en halua tehdä. En kuitenkaan kadu että siitä ammatin itselleni opiskelin, voisi nimittäin olla että miettisin loppuelämäni että olisiko pitänyt...

Tätä tulevaa ammattia olen miettinyt pitkään ja se tuntuu todella omalta. täällä on sitä paitsi opiskelu niin kallista että parempi on sitten viihtyä siinä ammatissa :)

Syksy

Entisellä kotipaikkakunnalla satoi tänään ensilumi. Sää on kyllä viimeinen asia mitä Suomesta ikävöin. Ennen en pitänyt syksystä ollenkaan, pimeää, sadetta, pitkä talvi edessä. Nyt olen huomannut että pidän syksystä paljonkin. Päivisin on lämmintä, aurinko lämmittää todella paljon eikä edessä ole kylmää pitkää talvea. Lunta täällä sataa pari kertaa vuodessa. Se sulaa pois muutamassa päivässä. Kovia pakkasia ei ole. Ja kevät tulee aikaisin. Ja syksyllä täällä on Halloween ja Kiitospäivä. Ihania juhlapyhiä molemmat. 

Syksyisin myös televisioon palaa lempparisarjani. Tällä hetkellä ehdottomana ykkösenä The Walking Dead. Muihin suosikkeihin kuuluu Grey's Anatomy ja Private Practise. Uusi lupaava sarja on Nashville joka alkoi viime viikolla. 

Ja onhan meillä tänä syksynä tullut isoja muutoksiakin. Esikoisen koulunaloitus nyt ensimmäisenä. Vieläkin on vaikea uskoa että meillä asuu koululainen. Tyttö sai jo ensimmäisen kutsun kaverisynttäreillekin. Niin ne lapset kasvaa. Toinen muutos on tulossa, pikku hiljaa alkaa minun kouluasiat varmistua. Ens viikolla menen tasotesteihin ja parin viikon päästä alkaakin jo kursseille rekisteröinti. 

Fundraising

Täällä on kouluissa rahan keräys ihan toista luokkaa kuin Suomessa. Se on huomattu nyt reilussa kuukaudessa. En edes muista, oisko nyt 4. tai 5. jo menossa. Nyt pari samaan aikaan. Keksitaikinaa myydään ja siitä rahat menee 6 luokan johonkin tapahtumaan. kolikoita kerätään joilla ostetaan lisää kirjoja luokkiin. vasta myytiin kuponkivihkosia. ja pari on ollut paikallisessa ravintolassa niin että flyeriä näyttämällä osa myynnistä on mennyt koulun hyväksi. Hyväähän nämä tarkoittavat ja on ainakin aktiivinen koulu-koti järjestö mutta minusta tämä on liikaa. Eihän näihin ole pakko osallistua mutta silti ärsyttää. 

No  mutta jottei ihan valittamiseksi mene niin sää on tänään ihana. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja vaikkei lämpöä ole kuin 13 niin aurinko lämmittää mukavasti. Anoppi hakee kohta tytöt, mies on töissä niin mie taidan vähän opiskella matikkaa ja sitten lähteä koiran kanssa kävelylle. 

Halloween

Halloween lähestyy. Sitä ei voi olla huomaamatta. Asuja meillä on kovasti jo mietitty, isompi neiti haluaa olla Green Lantern, mutta mietti pari päivää sitten että onkohan se sittenki poikien asu. Nuorempi haluaa olla prinsessa. Sleeping beauty tais olla toiveena. Sää saattaa olla mitä vain, eka halloween täällä 3 vuotta sitten oli tosi lämmin, lähemmäs 20 tais olla lämmintä. viime vuonna oli kylmä, ja lunta. juuri oli ollut lumimyrsky pari päivää aiemmin. 

Koristeisiin ei panosteta tänäkään vuonna, jos olis oma piha niin olis ihana laittaa vaikka mitä. Perinteiselle trick or treat kierrokselle tytöt lähtevät innoissaan, siitä on jo puhuttu :) 

Koululainen

Niin se koulu alkoi. Tyttö on viihtynyt todella hyvin. "Pieni" moka sattui eka päivänä bussikuskilla mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Meille oli laitettu pysäkiksi asuinkompleksimme sisääntulossa oleva pysäkki mutta asumme ihan perällä ja takana olevalla tiellä on pysäkki juuri meidän oven kohdalla joten yritin soittaa jo viikko ennen koulun alkua että onko ongelmaa jos käytämme sitä pysäkkiä. En saanut puhelua takaisin ennen kuin koulun aloituspäivänä ja mulle sanottiin että pitää odottaa että joku koordinaattori sen virallisesti vaihtaa ja kunnes saan puhelun vaihdosta olisi hyvä jos käyttäisimme meille osoitettua pysäkkiä. ok, ei ongelmaa, vietiin tyttö kyseiselle pysäkille ja mitään ongelmia ei ollut bussiin nousun kanssa, tyttö ei itkenyt, mamma meinas itkeä ja pikkusisko itki muidenkin edestä kun luuli että hänenkin pitää bussiin nousta. 

Monta kertaa on koululta kerrattu bussin turvallisuussääntöjä ja meille on kovasti painotettu että kindergarten oppilaita ei päästetä bussista pois ilman vanhemman näkemistä. Ja lapsilla on repussa lappu jossa lukee nimi, vanhemman puhelinnumero ja bussipysäkin nimi. ja monta kertaa on sanottu että jos jostain syystä itse en pääse pysäkille niin etukäteen pitää soittaa ja ilmoittaa kuka siellä on hakemassa. 

Koulun päätyttyä oltiin samaisella pysäkillä odottamassa. Ennen kuin bussi tuli sain viestin siskoltani, että tyttö on jo kotona! WTF! Hän oli tunnistanut että on kotona kun oli siellä meidän takana olevalla tiellä ja jäänyt bussista pois. Kukaan ei ollut estellyt eikä katsonut mihin tyttö jää. Onneksi veljeni sattui

katsomaan ikkunasta ja meni heti ulos tytön hakemaan. Siis mikä onni että meillä suomen vieraat sattui olemaan paikalla. Jos ei olisi ollut niin tyttö olisi yksin ollut pihalla, me oltais oltu pysäkillä jossa tyttö ei olisi tullut bussista ulos ja en halua edes kuvitella miten olisin reagoinut. Soitin heti kuljetusfirman puolelle hyvin vihaista puhelua. Sieltä pahoiteltiin asiaa ja ihmeteltiin miten näin on käynyt ja sanottiin ettei missään nimessä saisi tapahtua ja että he puhuvat kuskin kanssa. Sitten soitin koulun rehtorille. Hän sanoi samaa mitä kuljetuskin. Sitten laitoin sähköpostia opettajalle ja koulupiirin superintendent (mikähän tää ois suomeksi) ja kaikki sanoivat ettei missään nimessä näin saisi käydä.

Tapausta pahoiteltiin kovasti ja muutaman päivän päästä soitettiin ja kysyttiin että eihän ole toista kertaa tapahtunut. Tyttö ei onneksi itse pelästynyt. Muuten on kaikki mennyt koulun kanssa tosi hyvin.