Kotikotona

Oltiin Suomessa kesälomalla 3 viikkoa ja nautitiin sukulaisista ja ystävistä. ja hellepäivistä. ja kaikesta tästä...

...Veljen häät ja ihana hääpäikka,

Rovaniemen pääkirkko...

jossa kahdet häät päästiin juhlimaan

Lasten suosikki...

                      ...Angry Birds leikkipuisto

SantaPark, joulupukki, tontut, porot ja jääbaari...

ja lumisade 

napapiirin 

 ALLA...

                           

       Ihana joenrannan mökki ja
       pitkä laituri...

...auringon säteet veden pinnalla...

                           
          ...Aamuyön souturetki siskon <3
                                                kanssa...

Mummolan ranta, lapsilleni sain näyttää paikan missä äiti on lapsuuden kesät viettänyt

ja Mummolan hiekkatie <3

                                                 

                                                       

Back in Business

Olipa pitkä blogitauko. Oli jopa postaus aloitettuna tammikuulta...siinä oli kuvia lumihangista, en viitsinyt siis siitä jatkaa mihin jäin ;)

Meillä on nyt molemmat lapset koululaisia! Esikoinen aloitti toisen luokan ja kuopus kindergartenin. Lapset meillä on olleet innoissaan, äiti vähän enemmän haikein mielin mutta toisaalta innostuneena. Koulusta tuli taas pitkä lista tarvikkeita mitä piti viedä, on siis haettu kansioita, liimaa, kyniä ym. Ensimmäisen koulupäivän asuja on suunniteltu pitkään ja reppuja haettiin useammasta kaupasta ennen kuin mieluisat löytyi.

Kindergarten meillä on puolipäiväinen, koulua on 9-12. Toka luokkalaisella koko päivä 9-15.35. Koulun jälkeen tytöt menee päiväkotiin, minä siis aloitin uuden kokopäivä työn toukokuussa ja oma kouluni onkin nyt pienellä tauolla. Meillä koettiin kauhun hetkiä ensimmäisen koulupäivän jälkeen. 7 vuotiaan tyttäreni opettaja oli lähettänyt hänet päiväkotibussin sijasta kotiin menevään bussiin. Tyttö  oli käynyt kotiovella koputtamassa mutta eihän täällä ollut ketään. Olen sanonut aina että jos en jostain syystä ole bussipysäkillä niin mene meidän asuntojen toimistoon, mutta se oli ollut kiinni silloin. Onneksi oli ihana naapuri huomannut kun tyttö oli yksin harhaillut ja meni avuksi. Mun mies oli onneksi päässyt aikasemmin töistä ja olikin hyvin pian tyttöä hakemassa mutta kyllä siinä hieman paniikki ehti iskeä, sitten helpotus ja sitten olinkin niin vihainen miten koulu näin tekikään! Kirjoitin pari vuotta sitten vastaavasta tapauksesta täällä. Asia on selvitetty opettajan, rehtorin ja koulun toimiston kanssa ja toivottavasti vastaavaa ei enää tapahdu. Meille, eikä muillekaan lapsille!

Mua vähän jännitti koulubussiin meno kuopuksen osalta, hän on enemmän äidin perään ollut aina ja pelkäsin että juuri ennen bussiin nousua tulee itku. Mutta ei mitään! Tyttö juoksi bussiin, mun piti ihan perään huutaa heipat ja sinne se jäi äiti pysäkille kyyneliä pidättelemään.

Eka viikko on mennyt molemmilla todella hyvin. Tytöt tykkäävät opettajistaan ja luokalta löytyy kavereita. Jopa kuopuksen luokalla on yksi tyttö hänen entisestä esikoulusta! Mikä sattuma se olikaan, eskari kun ei ole ihan meidän lähellä ja siellä oli lapsia vähän sieltä täältä. Lisäksi ystäväni on töissä lasten koululla, toimii reading specialist (mikä tää sit onkaan suomeksi) ja hän on paljon juuri kindergarten luokassa joten tutut kasvot tyttärelleni. Meillä on kuopus vähän hitaasti lämpeävää sorttia ja ollaan miehen kanssa puhuttu miten toivotaan että hän ystävystyy luokkakavereihin. 

Tällä kertaa tein yhteistyötä toisen Usassa asuvan äidin kanssa, Maria bloggaa Vermontista ja heillä on 5 vuotias tytär aloittanut Pre-Kindergartenin. Käykäähän lukemassa hieman pohjoisempia tunnelmia koulun aloituksesta! :)

Ps. Tässä postausta lopetellessa kuopus tuli viereen jutteleen huomisesta...ollaan menossa uimaan ja hän miettii että tuleekohan hänestä merenneito jos on liian kuumassa vedessä (poreallas), ja sitten kysyi onko hait oikeita...shark week oli tytöllä mielen päällä. 

Lupaan palata blogin pariin pian, suomen reissusta haluan kirjotella, ellei sitten kaikki muututa merenneidoiksi ja jouduta haikalojen syötäväksi....

Safe Haven

Istun tässä sairaalan ensiavun vastaanotossa vapaaehtoisena työntekijänä. Edessäni oven vieressä on pieni sairaala vauvan sänky. Useamman kerran olen miettinyt miksi se siinä on, tässä sairaalassa ei ole lastenosastoa eikä synnytysosastoa. Synnytyksen ollessa käynnissä se tosin hoidetaan joten ajattelin että se on sen vuoksi. Sängyn kyljessä lukee Safe Haven ja tänään huomasin seinällä kyltin jossa sanottiin tämän sairaalan kuuluvan Safe Haven lain piiriin. Google avuksi ja selvisihän se... 49 osavaltiota on hyväksynyt lain minkä mukaan vastasyntynyt äiti voi jättää vauvan sairaalaan ilman seuraamuksia itselleen jos tämä tapahtuu ennen kuin vauva on 28 päivän ikäinen. Vauvan voi siis tuoda tänne ja jättää tuohon pieneen sänkyyn. Kenellekään ei tarvitse omaa nimeään kertoa eikä poliisit tule perästä kyseleen. Laki on tullut voimaan 10 vuotta sitten ja 24 vauvaa on Pennsylvaniassa sen avulla pelastettu ja adoptoitu. Mulla tulee ihan itku kurkkuun kun mietin tilannetta jossa äidillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää oma pieni vauva, onneksi kuiten on tällainen turvallinen vaihtoehto jossa ainakin lapsi saa tarvittavan hoidon. 

Joulukoristuksista...

Mun oli tarkotus ottaa kuvia erilaisista joulukoristeista meillä päin mutta se vähän unohtui. Yhden talon kuitenkin ikuistin videolle. Kuulin tästä talosta yhdeltä kaverilta ja käytiin se katsomassa ja huh huh. En oikein tiedä mitä mieltä tästä olen. Heillä oli siellä liikenteen ohjausta, me oltiin jouluaattona ja niin oli moni muukin päättänyt silloin mennä ja tienvarret oli ihan täynnä autoja.

Hukkasin videon puhelimestani joten linkitän sen mun instagramista, toivottavasti toimii.

http://instagram.com/p/iVGuLNs8MU/

ja mikä sähkölasku heillä mahtaa ollaa.....

Hei

Apua olen ollut niin pitkään täältä poissa etten ensin muistanu mihin osoitteeseen pitää tulla...taukoa en ollut suunnitellut mutta niin se vain aika vierähti kiireisen syksyn parissa eikä tullut yhtään kirjoiteltua.

Koulua ja töitä...siinä se syksy on mennyt. Mun koulu loppu maanantaina, esikoisella on vielä huominen koulua. Sitten jäädään parin viikon joululomalle. Nuorempi lapsi oli kans syksyn esikoulussa, en muista olenko siitä mitään edes kirjoittanut. Hauska sattuma oli kun hänen luokassa oli viime vuonna ollut suomalainen lapsi. Suomikoulun kautta sitten löytyi tämä perhe ja playdatet on suunnitteilla :) he asuvat vain vartin päässä meistä. Kivaa saada uusia suomituttuja.

Meillä on nyt lunta, ehdin jo ajatella että oisko jouluun saakka muttei taida pysyä, sunnuntaille luvataan +20 ja vesisadetta. just. tosi jouluista.

Taidanpa tehdä kohta postauksen joulukoristeista ja valoista meillä päin. Osa on ihania mutta joillain menee hieman yli...

Blogi tunnustus

Sain joku aika sitte ihanaiselta Sugarilta blogi tunnutustuksen. Kiitos vaan, tämä onkin kiva vaikka aika kauan menikin että kuvat sain etsittyä. Harmi vain että kaikki vanhat kuvat on edelleen äitin ja iskän varastossa, ne siis jotka on ihan taviskameralla otettuja eikä koskaan sähköiseen muotoon laitettukaan. 

Tunnustuksen säännöt ovat:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.

2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.

4. Näytä kahdeksan satunnaista kuvaa kuvateksteineen.

Nyt jätän tunnustukset jakamatta, taitaa olla lähes kaikki lukemani blogit tähän jo vastaanneet enkä viitsi aina olla samoille haasteita heittämässä. Mutta jokainen joka tätä lukee niin jos et ole vastaavaa tehnyt niin otahan haaste vastaan!

ja ne kuvat..

Bloggaaja itse. 10 vuotta sitten. <3

Mulla iskee aina välillä vauvakuume. Tai enemmänkin raskauskuume. Ois ihanaa olla raskaana ja tuntea ne vauvan liikkeet..yritän aina muistuttaa itseäni 9 kuukautta kestäneestä pahoinvoinnista, kamalasta närästyksestä ja muutenkin tukalasta olosta. 

Jersey Shore. Love it. Viime kesältä, aurinko ei paistanu mutta kun oltiin biitsille menossa niin mentiin. Ois niin ihana asua rannikolla....

Sataa meilläkin lunta. Tämä kuva on reilu 2 vuotta sitten ensimmäisen paikallisen asuntomme pihalta. 

Philadelphia Zoo. Suomikoulun tapaaminen noin kuukausi sitten. Meidän perheen lemppareita tais olla flamingot. Ehkä värin puolesta :) 

Haaveilen lähes päivittäin uusista tatskoista. nämä ei ole minun mutta on sellaisia mistä tykkään ja ne onkin puhelimessa tallennettuna. Mulla on pari pientä tatuointia ja lisää haluan. 

Mun hiukset. ja ainainen pohtiminen mitä niille tekis ja minkä väriseksi värjäis. Hääkuvassa on oma väri ja siinä värissä ollaan nytkin. Olin pitkään miettinyt miltä näyttäisin tummahiuksisena ja 5-6 vuotta sitten nuo tummat värjäsin. Tykkäsin. Mutta kun oma hius on niin vaalea niin en jaksanut sitä juurikasvun jatkuvaa piilottelua. Tuosta oikeanpuolimmaisesta tykkään ja jotain raitoja olis kiva nyt laittaakin jos vähän tummempaa sais. 

Phillies!

En ole koskaan ollut varsinainen penkkiurheilija, mutta paikanpäällä pelin seuraaminen on aivan eri asia. Se tunnelma mikä siellä on. Tälle vuodelle ei olla vielä ehditty käydä peliä katsomassa. 

MRI, EEG, EKG....

Valvon täällä yksikseni joten ajattelin postausta tehdä terveydenhuoltoon liittyen. Mainitsin aiemmin siitä äitienpäiväisestä pyörtymisestä josta ensiapu käynti johtui parisen viikkoa sitten. Muutama päivä sen jälkeen oli oman lääkärin tarkastus. Hän ei teettänyt mitään testejä vaan laittoi suoraan lähetteen neurologille. Neurologille sain ajan pian, hän oli huolissaan koska mitään selvää syytä pyörtymiselle ei ollut ja koska minulla on historiaa pyörtymiseen lapsuudessa. Hän määräsikin kasan testejä, ensin kävin pään magneettikuvauksessa. Pelkäsin todella paljon ja nettiä selaillessa ei yhtään helpottanut. Loppujen lopuksi kuvaus oli paljon helpompi kuin luulin eikä yhtään tuntunut että olisin ahtaassa paikassa ollut. Lisäksi kävin verikokeissa, joista selvisi että b 12 vitamin tasoni on alhainen. Vielä en tiedä kuinka alhainen se sitten on ja että onko oireiluni juuri siitä johtuvaa, ensi kuussa on neurologin tarkastus jossa käydään kaikki testitulokset läpi. Huomenna, tai siis tänään aamulla menen aivosähkökäyrä testeihin ja lisäksi laitetaan 24 tunniksi Holter monitori joka seuraa sydänkäyrää vuorokauden ajan. Aivosähkökäyrää varten siis valvon, siihen pitää mennä väsyneenä. Vielä 3 tuntia....

 Meillä vaihtui vakuutus pari kuukautta sitten enkä ole vielä ihan perillä miten nykyinen toimii. Viikottain maksetaan vakuutusmaksuja 150 dollaria. Meidän vakuutustyyppi on high deductible, mikä tarkoittaa sitä että lähes kaikki pitää maksaa itse kunnes omavastuu on täynnä. Omavastuu on $2000 per henkilä tai $4000 per perhe vuodessa. Se ei ole kuitenkaan ihan niin selkeää. Lääkärissä käynnin jälkeen lasku menee ensin vakuutusyhtiöön. Heillä on määritely sopimushinnat mitä meiltä saa laskuttaa ja sitten lasku tulee meille. Summia en vielä tiedä kun yhtään laskua ei ole vielä tullut. Eli lääkärissä käydessä ei makseta mitään. Ne sopimushinnat vaihtelee, esim jos lääkärintarkatuksen normaali hinta olisi vaikka $180 ilman vakuutusta, vakuutusyhtiän määrittelemä hinta saattaisi olla vaikka $125 joka sitten tulisi maksettavaksi jollei omavastuu ole täynnä. Magneettikuvaus täytyi ensin hyväksyttää vakuutusyhtiöllä, eli neurologi soitti vakuutusyhtiöön ja selvitti tilanteen ja he sanoivat että on ok teettää kyseinen testi. Ihmettelen vaan miksi ja miten paljon ne hinnat vaihtelee, luulisi että lääkärissä olisi esim tämän vakuutuksen alla tämä hinta. mutta ei, se olisi kai liian helppoa. Lääkärissä käydessäni minulle sanottiinkiin että nyt ei tarvitse maksaa mutta kyllä meidän  jotakin sinulta täytyy laskuttaa mutta ei vielä tiedetä mitä.

 Paljon olen miettinyt että onko tämä kaikki turhaa ja rahantuhlausta mutta toisaalta parempi kai se on varmistaa ettei mitään ole. Enkä saa mielestä tyttären sanomista äitienpäiväyönä kun hän pyysi etten enää pyörtyisi.